Olin eilen lääkärissä ihan muissa kuin raskauteen liittyvissä terveysasioissa ja mulle sattui todella hauska, rempseä mieslääkäri. Puudutuspiikkiä jalkaani pistäessään vitsaili että kohta sulla on edessä vielä pahemmat kivut ja nauroin että kyllä mä tiedän jos se synnytykseen viittaa, mulla kun on jo yksi lapsi. Kyseli sitten ikää ja kun kerroin esikoisen kolmevuotiaaksi, mies kommentoi että "olette sitten pitäneet tuumaustauon". Lääkäri näköjään koki että kestän pienen läpänheiton enkä ryntää itkemään loukkaantuneena (mistäs sitä tietää jos ei vaikka olisi toinen raskaus helposti onnistunut jne joten sinänsä tietty ajattelematon kommentti).
No mua nauratti ja tokaisin että yhteen putkeenko ne kersat pitäisi suoltaa? Sanoin sitten suoraan että ei mulla olisi pää kestänyt viittä, kuutta vuotta putkeen kotona, piti käydä välissä töissä. Tiesi että olen digitoimistossa duunissa ja kommentoikin että kyllä siinä ajassa kelkasta tippuisi aika totaalisesti..
Muutenkin olen miettinyt tuota ikäeroasiaa ja varmasti jossain vaiheessa voisi olla ihanaa jos lapsilla olisi pienempi ikäero, jos leikkivät sitten paremmin keskenään. Oikeasti olen kyllä tyytyväinen tähän 3v 2kk ikäeroon mikä lapsillemme tulee monesta syystä. Ja sanottakoon että tämä on täysin subjektiivinen oma näkemykseni ja uskon että jos valitsee tehdä lapset esim 1-vuoden ikäerolla, sille löytyy taatusti myös omat plussapuolensa.
1) Esikoinen ymmärtää jo selitykset eli miksi äiti ei ison mahan kanssa jaksa samalla tavalla leikkiä jne. Lisäksi nyt polleana tulevana 3-v isoveljenä on luvannut (nähtäväksi jää) auttaa vauvan kanssa ja opettaa sille asioita :) Jos olisi 2-v ikäeroa, ymmärrys tai lähinnä kyky oikeasti jeesata olisi ihan toisenlainen.
2) Sain olla välissä työelämässä vajaat 2-vuotta, joten käsitys missä digimaailmassa mennään ei ruostunut totaalisesti. Plus se teki mun päälle hyvää. Sekä avioliitolle ja perhe-elämälle yleensä.
3) Kohtaan yksi liittyen: esikoinen osaa jo syödä itse, pukea aika pitkälle itse, käydä yksin potalla jne, joten vapauttaa vauvan tullessa mua hoitamaan enemmän pienempää
4) Työkaveri murisi että heidän lapsensa, joilla on vain päälle vuosi ikäeroa tappelevat ja kisailevat koko ajan kaikesta. Epäili että päästään tältä osin helpommalla kun toinen on sen verran isompi. Tämä jää nähtäväksi... Ainakin poika itse palvoo 3-vuotta vanhempaa serkkutyttöään ja matkii häntä kaikessa, hassua nähdä miten meillä käy.
5) Synnytyksestä ei kuitenkaan ole niin paljoa aikaa, etteikö toisen lapsen synnytys sujuisi ehkä sutjakammin. Tähän mantraan aion turvautua.
6) Sain välissä kokea ehkä vuoden, melkein kaksi edes kohtalaisia yöunia verrattuna vauva-aikaan. Jotkut ajattelevat että samaan konkurssiin vaan, mutta mulla olisi ehkä pimahtanut pää.
Saa toki kertoa kokemuksia ja romuttaa pilvilinnani :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti