Kello kolme aamulla on yleensä sellainen aika, jolloin hätkähdän hereille kun poika tai raskaushormonit herättävät mut hyvässä lykyssä ensimmäistä kertaa sinä yönä, todennäköisesti noin kolmatta. Yritän välttää kellon katsomista, koska kello kolme on se pirullinen aika, jolloin mun on vaikein nukahtaa uudelleen. Kaikki ajatukset pyörivät päässä, työt, parisuhde, lapset: oleva ja tuleva. Mitä pistää aamulla päälle. Mitä tekisi viikonloppuna. Onko vanhemmilla kaikki hyvin. Miten ratkaista Gazan kriisi (köh, myönnän että kaikessa surullisuudessaan jälkimmäinen ei valitettavasti kuitenkaan kuulu mua valvottaviin tekijöihin omaa napaa lähempänä olevien ongelmien purkiessa enemmän pintaan).
Mietin että paras tapa purkaa tätä kaikkea on kirjoittaminen - jäsennän jo sängyssä maatessani mitä haluaisin pistää paperille. Siitä siis tämä blogi. Ennakoin myös tulevaa äitiyslomaani ja uskon että tämä on yksi hyvä tapa purkaa kotona olevan äidin väsymystä ja ehkä yksinäisyyttäkin - toisaalta varmasti myös ihania hetkä ja kaikenlaisia ilonaiheita.
Tällä hetkellä mua valvottaa lähinnä poika, joka mielikuvituksen kehittyessä on ryhtynyt taas heräilemään ja vaatimaan läsnäoloa sekä pelkäämään nukkumaanmenemistä (tähän ottaisin mielelläni vinkkejä vastaan, vaikka alankin epäillä että kaikkea on kokeiltu). Ja ne hormonit. Ja ehkä ajatukset tekemättömistä töistä, koska vietin pari päivää saikulla viime viikolla.
Tiedän että unenpuute on mun kohdalla se tekijä, joka muuttaa mut hauskasta naisesta ja ymmärtäväisestä äidistä valittavaksi marttyyriksi, jota ei huvita siivota vaatekomeroa eikä tehdä yhtään mitään muutakaan. Yritän miehen keinoa ja tiedostamalla (ja hyväksymällä - pah!) tämän ongelman jo nyt ja tietysti enenevässä määrin kun sintti2 tulee taloon siitä ei ehkä muodostu samanlaista mörköä kuin edellisen vauvavuoden ja sen tuomien pahojen uniongelmien aikaan.
Macin akku näyttää 4% jäljelläoloaikaa, joten ensimmäisen postauksen jaarittelu jää tähän. Ehkä jatkan vielä tänään kohtalaisen neitseellistä taivaltani (eka tuotantokausi, toka jakso) Downton Abbeyn parissa ennen vääntäytymistä kohti sänkyä.
Tämän sairasteluviikonlopun paras asia: yhteiset päikkärit miehen ja pojan kanssa.
